Järvelle johtava tie oli lähes näkymätön sateessa.
Tien reunalla kasvoi tiheää kuusimetsää, joka nieli auton valot muutaman metrin päässä.
Paikalliset kutsuivat paikkaa Mustaksi Järveksi.
Virallisissa kartoissa nimi oli toinen.
Kukaan ei kuitenkaan käyttänyt sitä.
Elias pysäköi auton vanhalle venevalkamalle.
Järven pinta oli täysin tyyni.
Ei tuulta.
Ei aaltoja.
Ainoastaan sumu.
Taskulampun valo osui rantaan.
Mudassa näkyi autonrenkaiden jälkiä.
Jäljet jatkuivat suoraan kohti vettä.
Elias seurasi jälkiä rantaviivalle asti.
Ne loppuivat veden rajaan.
Ikään kuin auto olisi ajanut suoraan järveen.
Mutta veden pinnalla ei näkynyt mitään.
Sitten taskulampun valo osui johonkin metalliseen.
Rannassa makasi ruosteinen avainnippu.
Avaimissa oli vanha muovinen avaimenperä.
Sen haalistuneessa tekstissä luki yksi sana.
Elias jäi tuijottamaan nimeä.
Hän ei vielä tiennyt, että seuraavan kerran kohdatessaan saman sanan koko tutkinta muuttuisi.