Majatalo nielaisi valon yhdellä haukkauksella.
Danny jäi seisomaan ovenrajaan paperilappu kädessään.
Pimeydessä putket kolisivat seinissä, lattia narisi ja alakerrasta kuului kirosana.
Sitten kaikki hiljeni.
Sellainen hiljaisuus, joka ei ollut luonnollinen.
Danny sulki oven hitaasti ja veti pistoolinsa esiin.
Hän ei pitänyt siitä, että joku tiesi missä hän oli jo ensimmäisenä iltana.
Lappu oli märkä sateesta. Ei allekirjoitusta. Ei muuta.
Danny katsoi ulos ikkunasta.
Kylä oli pimeä. Vain huoltoaseman valot paloivat.
Kauempana mäellä näkyi Reiskan kuistin valo.
Hetkeä myöhemmin se sammui.
Sähköt palasivat vasta viidentoista minuutin kuluttua.
Danny nappasi takkinsa ja lähti takaisin sateeseen.
Tie mäelle oli muuttunut mudaksi ja sähkölinjat ulvoivat tuulessa.
Reiskan etuovi oli avoinna.
Sisällä oli liian hiljaista.
Keittiö näytti siltä kuin siellä olisi käyty pieni sota.
Kaatunut tuoli. Rikkinäinen pullo. Verta pöydän reunassa.
Lattialla lojui puukko, jonka terässä oli tuoretta verta.
Takahuoneesta kuului hidas raahautuva ääni.
Vastausta ei kuulunut. Vain raskasta hengitystä.
Danny potkaisi oven auki.
Huoneessa haisi hiki, viina ja veri.
Reino "Pölynimuri-Reiska" Lehtonen makasi lattialla seinää vasten vatsastaan pahasti haavoittuneena.
Reiska yski verta ja tarttui Dannyä takista.
Ulkoa kuului moottorin ääni.
Vanha pakettiauto kiihdytti pois pihasta.
Rekisterikilpi oli mudan peitossa, mutta oikea takavalo oli rikki.
Kun Danny palasi sisälle, Reiska oli kuollut.
Hänen oikeassa kädessään oli pala harmaata kangasta.
Kangas haisi öljyltä.
Teksti oli osa työtakin rinnassa ollutta nimeä.
Pihan reunalla seisoi Fillari-Esko polkupyöränsä kanssa.
Esko hyppäsi pyörän selkään ja katosi metsätielle.