Metsäkämpän ulkopuolella tuuli suhisi puiden latvoissa.
Pastorin rauhallinen ääni kantautui pimeydestä.
"Laura. Sinä tiedät ettei tämä pääty hyvin."
Laura piti kiväärinsä vakaana ikkunaa kohti.
"Tunnetko sinä hänet hyvin?"
"Liian hyvin."
"Onko hän yksin?"
"Ei koskaan."
Fillari-Esko oli käpertynyt nurkkaan peiton alle.
"Ei pitäny tulla tänne... ei pitäny..."
Pastori pysähtyi aivan oven taakse.
"Daniel Korpela."
"Teidän äitinne oli Lahdesta."
"Hän työskenteli sairaalassa."
"Hän piti omenapiirakasta enemmän kuin suomalaisesta kahvista."
Danny ymmärsi, että pastori oli selvittänyt hänen taustansa perusteellisesti.
"Sairasta. Sinä vainoat ihmisiä ammatiksesi?"
"En. Minä suojaan yhteisöä."
"Kuulitko itseäsi?"
"Kuulin."
"Antakaa minulle kartta."
Pastori tiesi heidän löytäneen Syväkuopan ja Rajakallion kartan.
"Tai mitä?"
"Tai aamulla Fillari-Eskoa ei enää löydy hengissä."
Laura nosti kiväärinsä ampuma-asentoon.
"Minä ammun sen."
"Ei. Se haluaa sen."
"Koska silloin kaikki muuttuu sodaksi."
Danny huomasi kamiinan vieressä ruosteisen metalliluukun.
"Vanha halkokellari."
"Johtaako ulos?"
"Noin sadan metrin päähän."
"Suomalaiset... te rakennatte salaisia tunneleita jopa mökkeihin."
"Talvisota. Vanha harrastus."
"Viimeinen mahdollisuus."
Danny kumartui Fillari-Eskon puoleen.
"Kun minä sanon juokse, sinä juokset."
"En mä juokse kovaa."
"Sitten pyöräilet."
Laura avasi hitaasti kellariluukun.
Silloin metsästä kuului uuden moottorin ääni.
Ajovalot syöksyivät puiden välistä kohti mökkiä.
Vanha Valmet-traktori tuli täyttä vauhtia metsän halki.
Ratissa istui Hampaaton-Sepe.
"NYT ON SAATANA TOIMINTAA!"
> ENTRY FILE LOADED
> NFB DATABASE CONNECTED
> SIGNAL TRACE ACTIVE