Moottorisahan ulvonta katkesi äkillisesti Kotalahden korvessa.
Hiljaisuuden rikkoi enää Laitilanniemen rantaan iskeytyvän veden tasainen loiske.
Paikallinen klapiurakoitsija ja NFB:n kenttäagentti, Agentti Vakka, työskenteli Voivakka-järven rannassa kaatunutta leppää pilkkoen.
Virallisten tietojen mukaan Voivakka oli vain muutaman metrin syvyinen humusjärvi.
Vakka ei ollut koskaan uskonut siihen.
Siirtäessään halkoa hän huomasi rannassa puoliksi mutaan hautautuneen metallisen salkun.
Kannessa näkyi haalistunut leima: KOTALAHDEN SULJETTU KAIVOS.
Heti kun Vakka kosketti kylmää metallia, Voivakka-järven pinta alkoi kuplia rajusti.
Ilmaan levisi pistävä otsonin haju.
Kotamäen suunnasta kantautui matala jylinä, joka muistutti syvällä maan alla käynnistyvää dieselmoottoria.
Samaan aikaan Kotalahti-talolla valmisteltiin perinteistä Voivakka-juoksua.
Lähtölaukauksen jälkeen Laitilanmäentien mutkasta nousi sakea vihreä usva.
Usva nielaisi ensimmäisen juoksijan näkyvistä.
Kun sumu hälveni, paikalle oli jäänyt vain sulanutta asfalttia ja hienojakoista sahanpurua.
Vakka puristi metallisalkkua tiukemmin ja nosti katseensa taivaalle.
Aurinko oli himmentynyt, vaikka päivä oli vasta puolessa.
Vakka kaivoi taskustaan vanhan liittovaltion mallisen taskulampun ja sytytti sen.
TALTEEN OTETTU ESINE:
• Metallinen salkku (X-Laatikko)
• Leima: Kotalahden suljettu kaivos
• Poikkeava vihreä energiapoikkeama Voivakka-järvellä
• Havaittu selittämätön sumuilmiö ja yksi kadonnut henkilö