KONTTI 417

Marraskuinen sade piiskasi Helsingin sataman asfalttia, kun Daniel Korpela sammutti auton moottorin.

Konttinostureiden punaiset varoitusvalot vilkkuivat sumun läpi korkealla heidän yläpuolellaan.

Laura istui matkustajan paikalla tullin rahtiluettelo sylissään.

Danny vilkaisi satama-alueen toisella puolella seisovaa sinistä konttia.

Laura käänsi seuraavan sivun.

Danny katsoi uudelleen konttia.

Kello 01.17 sataman normaali liikenne hiljeni.

Hetkeä myöhemmin konttia lähestyi rekisteritön vetomestari.

Ajoneuvon kuljettaja ei käyttänyt sataman kulkukorttia eikä kirjautunut porttijärjestelmään.

Kontti nostettiin alustalle ja kuljetettiin pois valaistulta varastoalueelta kohti vanhoja satamamakasiineja.

Laura seurasi kuljetusta kannettavalta päätteeltä.

Kontin tunniste katosi järjestelmästä.

Ei siirtomerkintää. Ei porttitapahtumaa. Ei vastaanottajaa.

Konttia 417 ei sataman tietojärjestelmän mukaan enää ollut olemassa.

Danny käynnisti auton.

He löysivät kontin kaksikymmentä minuuttia myöhemmin vanhan tiilimakasiinin sisältä.

Ovet olivat auki.

Kontti oli tyhjä.

Lattialla näkyi kuitenkin neljä syvää painaumaa. Jokin erittäin raskas oli ollut kiinnitettynä metalliseen kuljetuskehikkoon.

Laura valaisi kontin sisäseinää.

Teräkseen oli maalattu pieni musta symboli.

Kruunu.

Sen alapuolella oli valkoinen tunniste:

Danny ei sanonut mitään.

Laura tunnisti merkin yhtä nopeasti.

Makasiinin ulkopuolelta kuului metallinen kolahdus.

Danny juoksi ovelle.

Satama-alue oli tyhjä.

Märkään asfalttiin oli pudonnut työntekijän henkilökortti.

Kortti kuului satamatyöntekijälle, jonka oli määrä tavata Danny seuraavana aamuna.

Kortin takapuolelle oli kirjoitettu kuulakärkikynällä yksi sana.