VIIMEINEN LÖYLY

Kello 22.18 Danny istui hotellin aulabaarissa kahvikuppi edessään.

Laura tarkkaili sisäänkäyntiä aulan toiselta puolelta.

Tuntematon yhteyshenkilö oli ilmoittanut tapaamispaikaksi hotellin ja kellonajaksi 22.30.

Nimeä ei ollut.

Tuntomerkkejä ei ollut.

Vain lupaus.

Kello tuli 22.30.

Kukaan ei tullut.

22.37.

22.44.

Laura nousi tuolistaan.

Danny tarkasti puhelimensa.

Ei uusia viestejä.

Sitten hotellin vastaanottotiskillä syntyi liikettä.

Kaksi työntekijää keskusteli nopeasti keskenään.

Toinen heistä nosti puhelimen ja soitti hätäkeskukseen.

Danny ja Laura vaihtoivat katseen.

Hotellin saunaosastolta oli löydetty kuollut mies.

Mies makasi saunan ylimmällä lauteella.

Pyyhe oli taiteltu siististi hänen vierelleen.

Lattialla oli puoliksi juotu vesipullo.

Saunan ovi oli ollut lukossa sisältä.

Ulkoisia vammoja ei näkynyt.

Ensimmäinen arvio oli sydänkohtaus.

Danny ei pitänyt sattumista.

Hotellin työntekijä tarkisti huonenumeron.

Laura pysähtyi.

Danny katsoi häntä.

Laura kaivoi laukustaan Vesperin arkistosta kopioidun nimilistan.

Mikael Saarinen löytyi kolmannelta sivulta.

Nimen vieressä oli merkintä:

Saarinen oli Nordhavn Tradingin satamaoperaatioiden suomalainen yhteyshenkilö.

Ja lähes varmasti henkilö, joka oli lähettänyt Dannylle viestin.

Laura kumartui ruumiin vierelle.

Hän tutki Saarisen kaulaa.

Hiusrajan alapuolella näkyi pieni punainen piste.

Neulanpisto.

Danny vilkaisi lukittua saunan ovea.

Saarisen huone oli lähes koskematon.

Matkalaukku oli pakattu.

Tietokone oli poissa.

Puhelinta ei löytynyt.

Pöydällä oli kuitenkin hotellin muistilehtiö.

Ylin sivu oli tyhjä.

Laura kallisti paperia pöytävaloa vasten.

Edelliselle sivulle kirjoitettu teksti oli jättänyt painaumat paperiin.

Danny varjosti pintaa lyijykynällä.

Kirjaimet tulivat hitaasti näkyviin.

Sen alla oli toinen rivi.

Danny tutki huoneen vielä kerran.

Mitään muuta ei löytynyt.

Kunnes Laura huomasi Saarisen hotellikaapin avaimenperässä olevan ylimääräisen avaimen.

Se ei kuulunut hotellille.

Vanhan messinkiavaimen kylkeen oli kaiverrettu numero 12.

Danny otti avaimen.

Laura katsoi tyhjää hotellihuonetta.

Dannyn puhelin soi.

Numero oli tuntematon.

Danny vastasi.

Linjan toisessa päässä ei puhuttu.

Taustalta kuului vain laivan sumutorven matala ääni.

Sitten mies puhui.

Danny tunnisti äänen.

Viktor Sokolov.

Puhelu katkesi.

Laura katsoi Dannyä.

Danny katsoi kädessään olevaa messinkiavainta.

Hän sujautti avaimen taskuunsa.