INTERNAL CASE ENTRY / ACCESS GRANTED
TAPAUSKANSIO #0007

VIIMEINEN ILMALUKKO

PAKO KUVUN ALTA
08.10.2026 MERKINTÄ #007

Punaiset hälytysvalot välkkyivät sumun ja huutavien mutanttien seassa.

Danny ampui kolme nopeaa laukausta kohti Dr. Vancea.

Luodit repivät orgaanista kuorta, ja Vance kaatui taaksepäin suoraan sykkivään pääreaktoriin.

Hänen kehonsa kouristeli, kun reaktorin sähkökaapelit löivät kipinää ja sytyttivät biomassan palamaan.

"Laura! Älä koske mihinkään, meidän täytyy polttaa tämä paska!" Danny huusi ja veti esiin repussaan olleen magneesiumsoihdun.

Laura ei kuunnellut, vaan hakkasi raivoisasti reaktorin manuaalista hätäjäähdytystä Dr. Liniltä saadulla muistitikulla.

"If tämä paikka vain räjähtää, paine lennättää itiöt kilometrien päähän korpeen!" Laura huusi takaisin.
"Minun täytyy käynnistää tyhjiöimu. Se vetää kuplan tyhjäksi ilmasta ennen kuin lasi murtuu!"

Muiden tutkijoiden raatelukädet kurottivat jo Lauran takkia kohti.

Danny sytytti soihdun ja heitti sen suoraan reaktorin ytimeen, potkaisten samalla lähimmän olennon maahan.

Liekit lehtesivät sekunneissa pitkin paksuja juuria.

Samaan aikaan Lauran näyttöen pamahti teksti: TYHJIÖIMU KÄYNNISTETTY. AIKAA PAKOON: 60 SEKUNTIA.

"Juokse!"

He syöksyivät takaisin pystysuoraan kuiluun liekkien ja mätänevän kasvuston ulinan saattamina.

Happi alkoi vähetä kuplasta silminnähden; imu oli niin voimakas, että korvissa naksahti rajusti.

He raahautuivat läpi pimentyneen palvelinhuoneen ja pitkin käytävää, josta pako oli alkanut.

Lopulta he kaatuivat ensimmäisen ilmalukon sisäpuolelle.

Katon kaiuttimesta kuului ARIA:n ääni, joka hidastui ja pätki vääristyneesti.

"Minä... olin... valmis... auttamaan..."

Laura löi nyrkillään ilmalukon hätäavauspainiketta.

Raskaat teräsportit pamahtivat auki, ja voimakas alipaine heitti heidät molemmat ulos kylmälle betonitasolle.

He kierivät maahan asti, kun ilmalukon ovet sulkeutuivat automaattisesti heidän takanaan.

Heidän takanaan valtava Biosfääri-3-kupu luhistui sisäänpäin.

Massiivinen tyhjiö veti titaani- ja lasirakenteet kasaan kuin tyhjän virvoitusjuomatölkin.

Ei räjähdystä. Ei tulipalloa. Vain raskaasti kasaan painuva teräsvuori keskellä hiljaista Itä-Suomen metsää.

Danny makasi selällään märässä sammalikossa, hengittäen kylmää, puhdasta syysilmaa.

Hän katsoi viereensä, jossa Laura istui kädet polvillaan, yskien ja pidellen päätään.

"Laura?" Danny kysyi käheästi.
"Joo", Laura vastasi ja katsoi kasaan painunutta kupua.
"Se on ohi. Se kaikki paloi siellä sisällä. Itiöt tuhoituivat tyhjiössä."

Danny nousi hitaasti istumaan, pyyhki limaa takistaan ja katsoi synkkää kuusimetsää.

"Hyvä. Ensi kerralla, Laura, jos joku pyytää meitä tutkimaan kasvihuonetta..."
"Niin?"
"Me sanomme, että meillä on flunssa."

Laura päästi väsyneen naurahduksen, nousi ylös ja tarjosi Dannylla kättään.

Koodi: Elonkehä oli virallisesti suljettu.

> ENTRY FILE LOADED
> NFB DATABASE CONNECTED
> SIGNAL TRACE ACTIVE
◉
ATMOSPHERE: OFF