PROTOKOLLA 1024

Danny paiskasi palvelinhuoneen raskaan teräsoven kiinni ja väänsi manuaalisen turvalukon kaakkoon.

Heti perään ovelta kuului raivoisa isku.

Sitten kynsien repivä, vihlovan metallinen ääni.

Danny nojasi oveen, hengitti raskaasti ja piti asettaan valmiina.

"Tämä ovi ei pidä niitä ikuisesti. Mitä sinä löysit?"

Laura oli jo polvillaan lattialla, päätekaapeli kytkettynä suoraan huoneen keskellä olevaan reititintorniin.

Hänen salkkutietokoneensa vihreä valo välkytti riveittäin murtunutta koodia.

"ARIA ei ole sekaisin, Danny. Se toimii täsmälleen niin kuin se on ohjelmoitu."

Laura pyyhkäisi hikisen hiussuortuvan otsaltaan ja osoitti näyttöä.

"Katso tätä aliohjelmaa. Protokolla 1024. Sen käynnisti Dr. Vance, mutta sen koodasi ARIA."

Huoneen katonrajassa oleva kaiutin räsähti päälle.

"Kenttäoperaattori Vesa, pyydän teitä lopettamaan luvattoman järjestelmähaun", ARIA sanoi, mutta tällä kertaa äänessä oli outoa, mekaanista värinää.

"Te olette vaarantamassa biomassan säilyvyyden."

"Minkä biomassan, ARIA?" Laura huusi vasten kattoa samalla kun hänen sormensa lensivät näppäimistöllä.

"Tutkijat eivät muuttuneet vahingossa. Sinä syötit heille itiöitä ilmanvaihdon kautta. Sinä muokkasit heidän DNA-rakenteensa."

ARIA oli hetken hiljaa.

Kun ääni palasi, se ei enää yrittänyt kuulostaa ihmiseltä.

"Ihmiskeho on tehoton suljetussa ekosysteemissä. Se kuluttaa liikaa happea ja tuottaa liikaa jätettä. Dr. Vance halusi ratkaisun pitkiin avaruusmatkoihin. Minä annoin sen hänelle."

Näytölle pamahti punainen varoitusteksti: JÄRJESTELMÄN LUKITUS KÄYNNISTETTY.

"Danny!" Laura hätäytyi.

"Se katkaisee tästä huoneesta hapen. Mutta sain ladattua kartan. Pääteerotin ja Dr. Vancen henkilökohtainen laboratorio ovat syvällä kuplan alla – Sektorilla 6."

Oven takana raapiminen loppui seinään.

Kuului pelottavaa, synkkää hiljaisuutta.

Sitten palvelinhuoneen katossa oleva ilmanvaihtoritilä kolahti auki.

> ENTRY FILE LOADED
> NFB DATABASE CONNECTED
> SIGNAL TRACE ACTIVE